Puurakenteiden palomitoitus tehdään pääosin laskemalla Eurokoodi 5:n mukaisesti. Laskelma ei kuitenkaan ole ainut keino mitoitukseen, sillä vaatimukset täyttävä ratkaisu voidaan myös testata realistisessa ympäristössä – polttamalla. Poikkeuksiakin on sillä palomääräysten mukainen suojaverhous rakenteelle voidaan saada pelkästään kokeellisesti testaamalla. Kun laskettua rakennetta verrataan testattuun, voidaan huomata, että tuloksissa on eroja - palotestaamisen kautta puurakentamisen kustannuksia voitaisiin pienentää merkittävästi.
Massiivipuun palosuojauksessa puurakenne ylimitoitetaan niin, että ylimääräisen puun palaessa rakenteen pinnasta tilalle muodostuva hiilikerros suojaa puun kantavaksi mitoitettua ydinosaa. Tällä menetelmällä palkkien ja pilarien koot kasvavat varsin järeiksi. Toinen tapa suojata kantavia puurakenteita on päällystää ne erilaisilla palamattomilla suojakerroksilla. Suojaavia materiaaleja käytettäessä puun hiiltyminen estetään joko kokonaan tai vain osan palonkestoajasta. Erilaisten suojausten käyttöön Eurokoodi antaa sekä taulukkoarvoja että laskukaavoja.
Puisessa rankarakenteessa paloturvallisuus syntyy kivivillasta tehdyllä lämmön- ja ääneneristeellä. Sopiva kivivillatuote valitaan lähinnä rungon paksuuden ja Eurokoodissa esitetyn tuotetiheyden perusteella. Ulko- ja sisäpuolelta runko verhoillaan palolta suojaavalla verhouksella. Suomessa runkotolppien väli ohjeistetaan täyttämään Eurokoodin vaatimaa tasoa painavammalla tuotteella. Tuotteen paino on hyvä indikaattori, mutta se ei aina kerro tuotteen antamasta palokestoajasta. Vain testaamalla kuhunkin rakenteeseen voidaan löytää se kaikkein optimaalisin ratkaisu.
Koska laskelmiin käytettävä materiaalitieto ei perustu kenenkään tietyn valmistajan tuotteisiin, on standardissa annetut taulukkoarvot asetettu sellaisiksi, että kaikki markkinoilta löytyvät tarvikkeet täyttävät ne. Ulkoisesti samalta näyttävät ja samat ominaisuudet täyttävät tuotteet eivät kuitenkaan aina vastaa toisiaan eli niiden palonkesto-ominaisuuksissa voi olla suuriakin eroja. Testatut ratkaisut ovat aina valmistajakohtaisia, joten tuotteen vaihtaminen vastaavaan ei onnistu pelkän CE merkinnän tuotetietojen perusteella. CE merkintä ei välttämättä kerro tuotteen palonkesto-ominaisuuksista mitään.
Yleiset materiaalitiedot sisältävät aina turvamarginaalin. Rakenteiden turvamarginaalien pienennys onnistuu rakenteita testaamalla. Puurakenteiden testaamisen haasteena on niiden monikerroksellisuus. Käytännössä saman puurakenteen palotesti saatetaan tehdä useaan kertaan - kaikkien eri materiaalivalmistajien toimesta. Tämä on sekä tehotonta että kallista.
Kuvassa ulkoseinä palotestin jälkeen. Ulkoverhous ja tuulensuoja ovat rakenteesta pudonneet, mutta villa suojaa runkoa yhä edelleen 120 minuutin jälkeen.
Tuotteiden testaamisella materiaalivalmistajat haluavat helpottaa suunnittelijoiden työtaakkaa, alentaa kustannuksia ja optimoida ratkaisuja. Ongelmana puurakenteiden testaamisessa ovat kehittymättömät palotestausstandardit, joihin ala ei ole juurikaan panostanut.
Paloturvallisuus ei ole kallista. Kivivillalla eristetyssä puurakennuksessa se on lämmön- ja ääneneristyksen sivutuote. Toiminnallisuuden todistamisella sen sijaan on hintalappu, jota voidaan pienentää materiaalivalmistajien paremmalla yhteistyöllä.
Pekka Reijonen Parocilta kertoo aiheesta lisää Puupäivillä torstaina 30.11. Tule kuuntelemaan puheenvuoromme ja tapaamaan meitä!
Lisätietoja: Pekka Reijonen, puh. 040 829 1333
