80 % vähemmän hiilidioksidipäästöjä - Paroc on sähköisen sulatuksen edelläkävijä

SÄHKÖINEN SULATUS 14/04/2021

 

Sähköinen sulatus on kuuma aihe kivivillan vastuullisessa tuotannossa. Sähköisen sulatuksen ansiosta voimme valmistaa tuotteita kuten Natura Lana, joka on Parocin uusi hiilineutraali eriste. Sähköinen sulatustekniikka otettiin käyttöön Owens Corning Parocin tehtaalla Paraisilla jo 35 vuotta sitten. Kesti vuosikymmeniä, ennen kuin yksikään toinen yritys ryhtyi käyttämään samaa teknologiaa. Se on antanut Parocille merkittävän, tietopääomaan pohjautuvan etulyöntiaseman.

Paroc aloitti ensimmäisenä kivivillavalmistajana maailmassa sähköisen sulatuksen käytön teollisessa mittakaavassa. Tämä tapahtui jo vuonna 1986 Paraisten tehtaalla Suomessa. Paroc rakensi suuret sähköiset sulatusuunit Puolaan vuonna 2008, jolloin vastaavanlaisia uuneja oli pikkuhiljaa alettu ottaa käyttöön myös muissa yrityksissä.

Tänä päivänä sähköisen sulatusuunin käyttö kivivillan valmistuksessa on kuuma aihe sen ympäristöystävällisyyden vuoksi.

”Sähköinen sulatusuuni on noin 20 % energiatehokkaampi koksikammioiseen kupoliuuniin verrattuna. Sähköisen sulatusteknologian ansiosta voimme käyttää myös vihreää sähköä, joka tuottaa 80 % vähemmän hiilidioksidipäästöjä kupoliuuniin verrattuna”, Niklas Bergman, Owens Corning Parocin tutkimus- ja kehitysjohtaja kertoo.

Sähköinen sulatus on mahdollistanut myös PAROC® Natura Lanan kaltaisen tuotteen kehittämisen. Hiilineutraalia kivivillaeristettä valmistettiin Paraisten linjalla ensimmäisen kerran helmikuussa 2021 ja sen laajamittaisempi tuotanto aloitetaan kesällä. Lue lisää Natura Lanasta.

"Olemme havainneet, että tuotteittemme paras laatukin tulee sähkösulatuslinjaltamme", Bergman sanoo.

Teknologia kuulostaa kaikin puolin järkevältä. Parocin polku sähköisen sulatuksen edelläkävijänä on kuitenkin ollut kaikkea muuta kuin helppo.

 

Ainoat asiantuntijat maailmassa

 

Paroc hankki alun perin ainoan teollisen mittakaavan sähköuunin maailmassa tuottaakseen laadukkaita kivivillaeristeitä. Parocin Lappeenrannan tehtaalla oli ollut pieni sähkökäyttöinen sulatusuuni jo 1950-luvulla. Se tuotti laadukkaampaa kuitua kupoliuuniin verrattuna. Yksi 1980-luvun tärkeimmistä puheenaiheista olivat puolestaan koksin rikkipäästöt. Hiilidioksidipäästöistä ei vielä tuolloin puhuttu. Koksin hintakin oli nousussa.

Paroc halusi luoda jotain uutta. Kivivillaprosessin kehittämiseen investoitiin yhä enemmän, ja sulatus oli osa prosessia. Kehitysinsinööri Carl-Gustav Nygårdas nimitettiin sähkösulatusprojektin vetäjäksi.

Ensin tiimi matkusti ympäri maailmaa löytääkseen valmistajan, joka kykenisi rakentamaan kivivillan valmistukseen soveltuvan sulatusuunin: noin 8 metriä korkean, 50 tonnin uunin rungon ja kolme suurta grafiittielektrodia, jotka johtavat kiven sulattamiseen tarvittavat sähkövirrat 1500-asteiseen sulaan massaan.

Valmistuskumppani löytyi Aasiasta. Parocin tiimi kertoi uudelle kumppanille tarvittavat yksityiskohdat ja jakoi kokemukset Lappeenrannan pienestä sulatusuunista.

Teollisen koon uuni toi mukanaan myös yhtä suuret haasteet. Esimerkiksi uudenvuodenaattona 1987 sähkösulatusuunin hiilipäällyste syöpyi. Se vaati nopeita toimenpiteitä, sillä uunista oli tyhjennettävä 50 tonnia kivisulamassaa.

Tällaisina hetkinä maailmassa ei ollut ketään, jonka puoleen kääntyä tai jolta olisi voinut kysyä neuvoa. Tehtaalla istuttiin alas miettimään ja keksimään ratkaisu ihan omin neuvoin.



Edelläkävijä saa runsaasti tietoa

 

Carl-Gustav Nygårdas myöntää, että projektin ensimmäiset vuodet olivat vaikeita.

"Menetin usein yöuneni ja malttini", Nygårdas muistelee, mutta tänä päivänä hän jo nauraa takaiskuille, joita pitää nyt suurena seikkailuna.

Tavoitteet kuitenkin saavutettiin: sula materiaali oli odotetusti laadukasta ja myöhemmin esille tulivat myös merkittävät ympäristöhyödyt. Tärkein saavutus oli kuitenkin huikea määrä tietoa ja oppia, jotka edelläkävijän reppuun kertyivät.

”Vie vuosikymmeniä oppia kaikki sulatuksen yksityiskohdat. Jäädessäni vuonna 2010 eläkkeelle, oli jäljellä vielä monia selvitettäviä asioita. Otimme kuitenkin huimia harppauksia vielä viimeisenkin vuosikymmenen aikana.

Kenen idea sähköinen sulatusuuni oli alun perin?

Carl-Gustav Nygårdas muistelee, että Niklas Bergmanin isä, Gunnar Bergman oli tuolloin Parocin kehitysjohtaja. Hän puhui usein sähköisestä sulatusuunista.

 

Asiantuntemus siirtyi sukupolvelta toiselle

 

Parocin tehdas Paraisilla on ollut perinteisesti työpaikka, jossa vaalitaan pitkiä työuria ja jossa työskentelee työstään innostuneita ihmisiä. Gunnar Bergman palkattiin kehitysosastolle, kun Niklas oli 2-vuotias. Niklas pääsi käymään tehtaalla lapsena ja myöhemmin hän puhui isänsä kanssa tämän työstä niin paljon, että olisi voinut valmistaa kivivillaa jo 15-vuotiaana. Nyt 50-vuotias Niklas on työskennellyt koko työuransa Parocin tutkimus- ja kehitysosastolla.

”Tehtaan henkilöstön taidot ovat hyvin tärkeässä roolissa. Sähköisen sulatusuunin tehokkaan käytön oppiminen vaatii vuosien kokemuksen”, Niklas Bergman kertoo.

Raaka-aineen - luonnonkiven ja uudelleenkäyttöön soveltuvan kierrätettävän jätteen - punnitus ja annostelu on tehtävä huolellisesti. Kivivillakuidun kemiallinen koostumus edellyttää tiukkojen kriteerien noudattamista.

Bergman huomauttaa, että ympärivuorokautista tuotantoa valvoo aina joku. Sähköuuni on haastavampi ja kalliimpi kuin perinteinen kupoliuuni, minkä vuoksi niiden käyttö on kasvanut ympäri maailmaa vasta aivan viime vuosina.

Näin niitä uusia innovaatioita syntyy ja PAROC® Natura Lana on erinomainen esimerkki uraauurtavan työn tuloksista.